Valtakunnan presidentti oli ottanut esille sota-aikaiset tapahtumat. Hänen mielestään niistä ei ole tarpeeksi kirjoitettu. Tosiasiahan on, että sekä I että II maailmansodasta Suomessa on kirjoitettu melko paljon. Sodista ja niiden syntymisen syistä on kirjoitettu.
Silmiin pistävää on kuitenkin se yksipuolisuus, jolla erityisesti vuoden 1918 tapahtumia on käsitelty. Lähes yksinomaan on korostettu valkoista terroria ja sodan loppupuolen tapahtumia. Se, tosiasia, että sodan aloitti osa sdp:stä hävittyään vaalit, on jäänyt kovin vähälle käsittelylle. Tässä nimenomaan voittajaosapuoli ei ole kyennyt saamaan sanomaansa läpi eikä voittajan puolella ole ollut sellaisia tutkijoita ja muita kirjoittajia, jotka olisivat kyenneet tuomaan myös oman puolen asian paremmin kansalaisten tietoisuuteen.
Toisaalta on ollut kansakunnan eheytymisen kannalta ilmeisen hyvä, että hävinneet ovat saaneet asialleen huomiota. Nykydemarit eivät millään tavalla ole ilmaisseet haluavansa aseellisesti ratkaista valtiomuotoa. Heidän keinonsa ovat olleet kovasti rauhanomaiset ja sivistyneet tuon häviämänsä sodan jälkeen.
Valkoisen osapuolen kosto oli ensimmäisinä viikkoina monilla paikkakunnilla säälimätön ja verinen. Osin ymmärrettävistä syistä. Olihan niin paljon uhrattu itsenäisen Suomen synnyttämiseksi, ettei sosialistinen vallankaappaus voinut olla muuta kuin tavaton pettynyt porvarilliselle Suomelle. Myös sodanaikainen punainen terrori oli provosoinut toista osapuolta. Onneksi täällä omassa Säkylässämme ei ollut kovin pahoja ylilyöntejä kummallakaan puolella. En muista muuta kuin yhden punaisten Yläneellä suorittaman kidutuksen ja murhan, jonka uhrina oli säkyläinen nuori valkoinen. Punaisia oli muutama tuomittu sodan jälkeen, mutta ei tietääkseni heitä ammuttu Säkylässä summittaisesti ilman oikeudenkäyntiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti