tiistai 28. lokakuuta 2008

Vaalit

Vaalit menivät. Eipä oikein äänestäjät luota kykyihini. Onneksi sentään itse luotan niihin. Kokoomukselle vaalivoitto oli historiallinen ja muutenkin tuntuu mukavalta olla porvari. Suomella ja suomalaisella oikeistolla on mennyt viime aikoina hyvin ja tulevaisuuskin näyttää turvatulta, kun vasemmisto ukkoutuu. Nuoret ovat järkeviä eivätkä haikaile sosialismin tai kommunismin perään niin kuin edelliset ikäpolvet.

Suomalaiset ovat oppineet, että työtä tekemällä maata rakennetaan eikä omaisuutta jakamalla. Kuntavaaleissakaan ei vasemmisto tällä kertaa puhunut koko aikaa palvelujen yksityistämistä vastaan. Mitä merkitystä palvelujen saajalla on palvelun tuottamistavalla. Palvelun laatu on sekä joka ratkaisee.

Eura pelottaa oikein tosissaan. Mikä ihme niitä euralaisia riivaa, kun äänestävät sosialisteja ja kommunisteja vuodesta toiseen ja kasvavassa määrin. Mistä niitä siellä oikein sikiää. Muualla Suomessa, jopa Porissa kehitys kulkee päinvastaiseen suuntaan. Ei voi voittaa näköjään joka paikassa.

torstai 23. lokakuuta 2008

Krakova

Olin viime viikon, joka oli oppilaitoksemme syyslomaviikko, tyttäreni luona Krakovassa. Puola yllätti täydellisen positiivisesti. Siisti maa, jossa kaikki toimii. Hinnat ovat kohtuullisia ja kaupungit kauniita. Katolisuus näkyy positiivisella tavalla. Ihmiset ovat rauhallisia ja ystävällisiä. Jos vertaa Venäjään, ollaan aivan toisenlaisessa maassa ja kulttuurissa. Mielestäni Baltian maatkin ovat enemmän itämaisia kulttuuriltaan kuin Puola.

Krakova on erityisen kaunis kaupunki. Vanha ja hyvin säilynyt keskusta tarjoaa paljon yksityiskohtia eikä viikon matkalla kaikkea pystynyt kiertämään. Krakovan suuri lähiö, nimeltään Nowa Huta, on mielenkiintoinen neuvostohenkisen rakennuskantansa takia. Stalinin -aikainen arkkitehtuuri ja valtava teräskombinaatti luovat vielä tänäkin päivänä hyvän kuvan sosialistisesta rakentamisesta ja teollisuudesta.

Krakovan lähellä sijaitsee Wielistkan suolakaivos, joka on maailmanperintö kohde, kuten Krakovan vanha kaupunkikin. Suolakaivos on enemmän kuin näkemisen arvoinen paikka. Kannattaa tutustua.

Auswitz on paikka, joka ei esittelyjä kaipaa. Olen lukenut valtavasti Auswitzista enkä nyt pysty enää käsittämään koko asiaa. Niin valtava ihmisten teurastamo, niin valtava koneisto, vain ihmisten järjettömään tuhoamiseen. Menee kokonaan ymmärräkseni yli, miten saksalaiset ja puolalaiset ovat voineet tehdä sen kaiken...

Puolaan kannattaa matkustaa ihan vain katsomaan ja tutustumaan kuinka neuvostovallasta voi toipua positiivisesti. On heillä varmasti omat traumansa niistä ajoista, mutta ei niin näkyviä ja kuuluvia kuin esimerkiksi virolaisilla.

torstai 9. lokakuuta 2008

Saunaremontti


Saunaremonttia on tehty kaiken muun tohinan ohella. Teimme osasta työstä urakan porilaisten saunan rakentajien kanssa. Nyt vähän pelottaa kuinka tulee käymään. Ensimmäinen kokemus oli, että seinät ja katto olivat työn jälkeen vinossa. Kävivät korjaamassa. Nyt on joten kuten suorassa.

Lattiavalun kuivuminen kestää useita viikkoja, joten kiirettä ei vielä ole. Saunasta tulee hieno. Pitänee satsata alakertaan vielä lisää, jotta saadaan siitä oikein viihtyisä kellarikerros. Voisi sinne tehdä takan ja tietysti baarin. Ulkoallaskin olisi kiva. Ihminen kyllä keksii tarpeita...

Laitanpa yhden ehdotetun kuvan saunaosastostamme. Siitä ei kyllä tule kuvan mukaista, vaan hienompi. Suunnitteleehan sitä hyvällä vaimoni. Hänellä on pistämätön kyky tehdä ja sisustaa kaunista vähillä varoilla.

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Viikko meni taas

Menipä viikko nopeasti. Tapahtumia oli paljon. Saunaremontti etenee hyvin. Toipuminen ei ole edennyt mielestäni viikkoon mitenkään. Käsi on toiminut nyt pari viikkoa juuri samalla tavalla: siinä ei ole voimaa eikä sitä pysty nostamaan kovin korkealle. Kivut ovat olemassa. Olisinkohan niihin vähän niin kuin tottunut?

Viikonlopulla oli todella mielenkiintoinen ja ajattelua avartava matka Säkylän seurakunnan ystävyysseurakunnan vieraaksi Pilistvereen Keski-Viroon. Pilistveren seurakunta on tehnyt valtavasti töitä rakentaakseen leirikeskuksen vanhan kirkkokartanon paikalle. Työtä on tehty valtavasti ja sitä on vielä jäljellä. Heillä on tavoitteena kunnostaa seurakunnan rakennukset. Upea keskiaikainen kiviholvikirkko ja vanha pappila vaatisivat jo melko piankin kunnostustöitä. Rahaan tarvittaisiin paljon, mutta sitä ei ole pienellä ja köyhällä seurakunnalla.

Pilistveren seurakunnan pappina toimii Hermmann Kalmus. Hän asuu perheineen leirikeskuksessa. Siellä pappi, vaimo ja lapset pyörivät vieraidensa keskellä. Heidän arkensa on melko julkista. Oma rauha on olematon. Meille syntyi ajatus projekstista, jonka nimi voisi olla "Oma koti Hermannin perheelle". Vanha pappila voisi olla sopiva kohde. Työhön voisimme tarttua monella tapaa: keräämällä varoja tempauksin ja muilla toimin, osallistumalla talkoisiin, keräämällä rakennustarpeita lahjoituksin ja käyttämällä leirikeskusta, josta maksetaan normaali vuokra.

Uskonpa, että Pilistverestä saamme hyvän kohteen auttaa virolaisia veljiämme ja sisariamme. Meillä on kuitenkin täällä omassa seurakunnassamme asiat niin paljon paremmalla tolalla.