Puoluekone

Tulipa tehtyä testi, että mikä on puolueeni. Uuden Suomen puoluekone sen luotettavasti ilmaisi. Sehän on RKP, 70 prosenttisesti. Kun en ole ajatellut vaihtaa kielipuolueeseen, niin onnekseni toiseksi listalla tuli Kokoomus 66 prosenttisesti. Kolmanneksi minun puolueekseni tuli Keskusta 58 prosentin vastaavuudella. Kristillisdemokraatitkin pääsivät 57 prosentilla ennen demareiden 51 prosenttia. Vihreät jäivät alle viidenkymmenen prosentin (49 %), kuin myös Vasemmistoliitto (46 %) ja Perussuomalaiset (43 %).

Tavattoman tyytyväinen olen koneen tuloksiin persujen osalta. Onneksi jäivät viimeiseksi. Olenkin ihmetellyt miksi persut leimataan äärioikeistoon, kun ovat tässäkin koneessa vasemmiston kanssa samalla viivalla. Kun olen seurannut persujen poliittista ohjelmaa, se on periaatteessa demarien ja vasemmistoliiton kanssa hyvin yhteneväinen. Samoin on puoluejohtajien puheetkin (Urpilainen ja Soini) melko samankaltaisia.

Yllättävää on, että valtakunnassa kuitenkin persut ovat eniten syöneet keskustan kannatusta. Toki myös vasemmistoa on rokotettu voimakkaasti. Eniten hämmästyttää kuitenkin se, että myös Kokoomuksen kannatusta on valunut persuille. Niin kaukana on kuitenkin porvarin ajatusmaailma persuista.

Tuli samalla katsottua, että miten persut ovat saaneet ääniä kotikunnassani. Kunnallisvaaleissa heillä ei ole ollut edustusta, mutta valtakunnallisissa vaaleissa osuus on noussut 1-2 prosentista viime EU-vaalien kymmeneen prosenttiin. Onpa jännittävää nähdä kuinka suureksi persujen kannatus nousee ensi kuussa. On kovin luultavaa, että jos se edelleen nousee, he asettavat ehdokkaita täälläkin ensi vuoden kunnaallisvaaleissa.

Elämme siis poliittisesti kovin mielenkiintoisia, sanoisinko harvinaisen mielenkiintoisia aikoja. Sydämessäni toivon, ettei persujen ja vasemmiston masinoima kateuspolitiikkka saisi kovin suurta voittoa. Toivottavasti suurin osa suomalaisista kannattaa tehtyä järkevää talouspolitiikkaa, jolla selvittiin lamasta melko vähin vaurioin.

Kevät etenee pitkin harppauksin. Auringon määrä lisääntyy ja mieliala nousee. Tapahtui politiikassa mitä tahansa.

Pitkästä aikaa

Onpa kulunut jo vuosi ja yksi päivä viimeisestä kirjoituksesta. Paljon onkin ehtinyt tapahtua varsinkin kunnallispolitiikassa. Euran Lahtinen, Lehtonen ja Kalli kaasivat kuntaliitoksen. Nyt ainakin näin eduskuntavaalien alla Lehtonen koittaa viestittää katumusta.

No, Säkylän kävi hyvin. Pian kaksikymmentä vuotta Säkylän Kokoomus on peräänkuuluttanut rakenteisiin käyviä säästötoimenpiteitä. Keskusta ja erityisesti demarit ovat olleet kovakorvaisia. Heidän ja edellisen kuntapomon politiikkaan kuului rahojen tuhlaus ja verojen korotukset. Lyhyessä ajassa kunnallisvero nostettiin 16 prosentista lähes kahteenkymmeneen. Samaan aikaan alijäämät paisuivat lähes kolmeen miljoonaan euroon. Meno oli siis todella hulvatonta.

Kuntaliitoksen kaaduttua Kokoomuksen opit ovat kelvanneet. Ja tulosta syntyy. Viime vuodelta ylijäämää noin miljoona ja varsinaiset säästötoimenpiteet purevat täydellä teholla vasta tänä ja ensi vuonna. Hyvältä näyttää. Toivottavsti toverien pää pysyy kylmänä eikä ensi vuoden kunnallisvaalit herätä vanhaa tuhlaajaa.

Töissäkin on mennyt hyvin: logistiikan koulutus on lähtenyt erinomaisesti. Olen onnistunut saamaan ympärilleni huikean tiimin. Meitä on jo kuusi huippuammattilaista, kun puolitoista vuotta aloitin yksin. Opiskelijamääräkin lähestyy syksyllä aikuiset mukaan lukien sataa.

Vanhin lapsista aloitti opiskelun Jyväskylän yliopistossa tavoitteena maisterin tutkinto sosiologiassa. Hieno juttu. Lapsistani voinkin olla ylpeä: kaikki opiskelevat ja menestyvät opinnoissaan. Itse olen kaikki kouluni käynyt vasta aikuisena, kun opinnot eivät nuorena maittaneet. Onneksi polvi on parantunut.

Sairaus ei ole toistaiseksi edennyt, monenlaista harmia kylläkin on matkan varrella ollut enkä oikein enää muista millaista on terveen elämä. Jatkuva pahoinvointi ja vatsakivut suistavat helposti alakuloon. Onneksi nyt on ollut muutama viikko melko hyviä ja se on vaikuttanut mielialaankin positiivisesti.

Eduskuntavaaleista on tulossa todella mielenkiintoiset. Suomessa näyttäisi menevän yleisen mielipiteen mukaan todella huonosti. Köyhät ovat köyhtyneet ja rikkaat rikastuneet. Kreikka ja Irlanti ovat kupanneet Suomen kansallisvarallisuutta merkittävästi ja muutenkin EU on syvältä. Vasemmisto ja persut koittavat imeä tässä mielipideilmastossa kannatusta. Persut johtavat kilpailusssa. En tiedä mitä ajatella. Omalla kohdallani en ole huomannut tulojen kasvua enkä laskua. Kaikki mikä tulee näyttää menevän kulutukseen. Näin on jatkunut koko työuran (40 vuotta!) ajan.

Viime lama oli minulle henkilökohtaisesti raju. Siitä selviäminen vaati kovia ponnisteluja. Silloinen politiikka oli ajaa pienyrittäjät konkurssiin. Pankit laitettiin asialle. Tavoitteena oli pelastaa pankkijärjestelmä. Siinä onnistuttiin. Yrittäjät laitettiin maksajiksi, sillä seurauksella, että saatiin yli puoli miljoonaa työtöntä. Palautuminen kesti kauan. En mennyt konkurssiin, mutta läheltä piti.

Nykyinen hallitus on toiminut lamassa aivan toisin. Suomi on selvinnyt hyvin. Onnistunutta on ollut tuloverojen lasku, jolla on voitu pitää maamme kilpailukykyisenä, samalla tällainen tavallinen veronmaksaja on pystynyt elämään suhteellisen hyvin. Siihen halutaan nyt korjausta kovilla veronkorotuksilla. Mitäköhän näiden persujen ja demarien mielessä liikkuu? Vaalivoitto? Vaalivoiton jälkeen ilmeisesti aloitetaan keskiluokan kurjistaminen.

Elämme siis mielenkiintoisten vaalien aikaa. Onneksi samalla on kevätaika ja valon määrä lisääntyy. Mieliala piristyy. Onneksi omaa talouttani eivät enää poliitikot pysty pahemmin horjuttamaan. Palkka on mikä on ja kulut ovat jo vakiintuneet sille tasolle, että palkka riittää. Vaikka nostaisivat verojakin niin kyllä tässä pärjäillään.

Toivoisin, että samaa positiivista odotusta muiltakin, vaikka tässä vasemmiston ja persujen masinoimassa negatiivisuuden ilmapiirissä on helppo lähteä protestoimaan ja purnaamaan.

Iloista kevättä kaikille.

Jälkipeli jatkuu

Kuntaliitosta voimakkaasti ajaneet jatkavat aivan turhaa ja tarpeetonta jälkipeliä viikosta viikkoon. Fakta on, että kuntaliitosjuna tällä kertaa meni. Junan kulusta ovat vastanneet samat henkilöt, jotka ovat sitä alusta asti ohjanneet. Tosin moni niistä, jotka ajoivat voimakkaasti uutta Euraa, ovat unohtaneet millä perusteilla liitosta ajettiin ja millä perusteella liitos kaadettiin.

Kuntaliitosta ajaneet vakuuttivat, että yhdessä saamme vankan taloudellisen pohjan: leveät hartiat, kuten ajatusta myytiin. Samalla piti olla selvää, että Säkylässä kaikki säikyy ennallaan. Samat henkilöt ovat perustelleet liitoksen kaatumista taloudellisilla perusteilla. Aivan samoilla perusteilla ja lähes samoilla luvuilla, joilla pro-liikkeet perustelivat liitoksen kannattamattomuutta.

Kuitenkin pro-liikkeitä on turha syyttää kuntaliitoksen kaatamisesta. Kyllä sen kaatoivat juuri samat henkilöt, jotka olivat sitä ajamassa. Pro-liike on ajanut toimintansa alas eikä sillä enää ole käyttöä. Kuitenkin kuntalaisten silmissä muutama henkilö on toiminut liikkeen piirissä lähes sankarillisesti: vaikeissa olosuhteissa tuonut mielipiteitään esiin, vaikka virallinen liturgia on voimaakkaasti tyrmännyt kuntalaisliikkeen ajatukset.

Seuraaavat vaalit osoittavat varmasti tämän kaiken poliittiset häviäjät ja voittajat. Jos jotain ennustaa, niin muutokset tulevat olemaan paljon pienemmät kuin voisi tällaisten sekoilujen jälkeen odottaa. Pääosin samat voimat jatkavat. Taitaa olla hyvä tilanteessa, jossa kaikki poliittiset ryhmät näyttävät aidosti asettuneen oman kunnan ongelmien ratkaisemiseen eikä kukaan enää huutele muita avuksi.

Henkilökohtaista

Blogia olen kirjoitellut lähinnä itselleni. Mielenterveyssyistä. Kun fyysinen terveys on vakavan sairauden runtelema, voin saada vähän lohtua kirjoittelusta. Tosin huomaan lukevani omia kirjoituksiani, joissa on tarkoitusperät ovat poliittisia. Ehkäpä myös turhanaikaisia vastauksia muilla foorumeilla esitetyille ajatuksille ja väitteille. Onkohan kovin hyvää terapiaa?

Muudan toinen blogisti sai omilla henkilökohtaisilla mietteillään minunkin pohtimaan omaa asemaani politiikassa. Toisaalta myös kirjoitukset, joissa sanotaan, etten ole elämää nähnyt, laittoivat pohtimaan, minkälaisen kuvan olen itsestäni antanut.

Poliittinen tausta tulee suvusta ja perheestä, useimmiten. Miten minusta sitten tuli porvari. Monien sattumien summa. Jos lähdetään kaukaa, voin sanoa, että vietin lapsuuteni ja nuoruuteni vanhempien avioeron seurauksena Kauttualla, äitini uusperheessä. Äidin suvun ympäröimänä, varsin tiiviissa yhteisössä. Äitini työskenteli kolmessa vuorossa paperitehtaassa ja isäpuoleni oli vanhempiensa ja myöhemmin veljensä yrityksessä töissä. Elimme taloudellisesti melko niukoissa olosuhteissa. Omassa perheessäni koin olevan jotenkin ylimääräinen. Sain usein kuulla olevani, valli. Se sanottiin äänellä, josta helposti ymmärtää, että jos on valli, ei ole kovin hyvä ihminen. Ajat tuolloin olivat kovin erilaiset ja avioeroihin ja avioerolapsiin suhtauduttiin täysin eri tavalla kuin nykyisin. Tänä päivänä erot ja uusioperheet ovat tavallisia eivätkä harvinaisia kuten tuolloin.

Minua siis ympäröi myös äitini suku: äidin kaikki sisarukset , äidinisä, äidin serkkuja. Kaikki asuivat saman torpan mailla. He pitivät minusta hyvää huolta ja auttoivat monella tavalla. Erityisesti henkinen tuki oli mittavaa. Sain tuntea kuuluvani yhteisöön, vaikka en saanut tuntea kuuluvani perheeseen. Perheessä oli myös kaksi nuorempaa veljeäni, äitini toisesta avioliitosta. Heidän kanssaan olen aina tuntenut aitoa veljeyttä. Lapsuus- ja nuoruusvuosina veljien kanssa pidimme voimakkaasti yhtä. Missään tapauksessa en halua moittia vanhempiani. He elivät aikana, jolloin ei kerta kaikkiaan osattu suhtautua tilanteeseen, joka oli syntynyt ihmissuhteiden kariuduttua.

Olen joskus ajatellut omaa poliittista heräämistäni ja hakeutumistani politiikkaan. Varmasti tuo yhteisöllisyyden kokemus on yksi suuri herättäjä. Isäpuoleni oli demari ja voi olla, että äitinikin on, tosin en tiedä, koska hän ei juuri koskaan politikoi, kuuluin Nuoriin Kotkiin ja kävin heidän kesäleireillään. Kauttualla olivat poliittiset nuorisoliikkeet kovin aktiivisia. Erityisen aktiiviisia olivat kommunistit.

Minut houkuteltiin kerran poliittiseen värväystapahtumaan ollessani noin 12-13 -vuotias. Tilaisuus oli SNDL:n Kauttuan osaston järjestämä. Sain sieltä mukaani paljon luettavaa ja koska olin ahkera lukija, luin kirjoitukset ahnaasti ja vaikutuin. Kävin muutamia kertoja SNDL:n eli kommunistinuorten tilaisuuksissa. Kerroin sitten kotona, että haluan liittyä kyseiseen järjestöön. Siitä nousi melkoinen haloo. Isäpuoleni sanoi, ettei hän elätä yhtään kommunistia talossaan. Jos aion olla missään tekemisissä ko. järjestön ja sen edustajien kanssa, minun tulee hankkiutua muualle asumaan.

Seurauksena oli, tuolloisena poliittisena aikana, että koulutoverini Euran keskikoulussa saivat kuulla miten minun oli kotona käynyt poliittisen suuntautumiseni kanssa, ja porvarit pyysivät mukaan toimintaansa. Kävin tutustumassa Eura-Kauttuan Kokoomusnuorten toimintaan, joka oli melko tavalla erilaista kuin kommunistien agitaatio. Tykästyin ja vähän niin kuin uhmamiellä ilmoitin kotona, että jos kommunistit eivät kelpaa, liityn porvareihin. Isäpuoleni lupasi maksaa jäsenmaksuni. Vei vähän pohjaa kostoltani.

Myöhemmillä nuoruusvuosilla sitten politiikka ja toinen harrastukseni, joka oli tullut osittain politiikan myötä: Partio, jäivät. Monien mutkien jälkeen päädyin isäni kotikuntaan, josta oli tullut kahdeksan ikävuoden jälkeen rakas. Olihan täällä minulla isoveli, isovanhemmat ja kolme pikkuveljeä, täti, serkkuja, pikkuserkkuja jne. Erityisen läheiset välit kehittyivät isoäitiin ja isoveljeen. Myöhemmin myös nuorimpaan veljeeni. Suku kokonaisuudessaan on minulle rakas, vaikka sukuni ei ole kovin sukurakasta. Vaimoni suvusta on tullut erittäin läheinen, he pitävät, päinvastoin kuin oma sukuni, tiivistä yhteyttä toisiinsa. Kunpa mekin pitäisimme.

Olen pääsosan työvuosistani tehnyt yrittäjänä. Se on ollutkin melkoinen vuoristorata. On ollut paljon onnea ja epäonnea. Välillä on taloudellinen asema ollut todella hyvä. Sitten oli viime laman ajan koettelemus. Ei ollut varaa vaatteisiin, ei pystynyt tilaamaan yhtään lehteä. Kaikkina aikoina ei ollut oikein varaa edes ruokaan. Jotenkin vaan taisteltiin nekin vuodet. Kun sitten vähän hellitti, vaimoni kehotuksesta jatkoin opiskelua. Teknikosta insinööriksi ja sitten vielä opettajaksi sekä muita jatko-opintoja. Tuli kymmenen vuoden opiskeluputki ja ammatin vaihto: yrittäjästä virkamieheksi. Epävarmuus vaihtui varmuudeksi. Epätasaiset tulot tasaisen kohtuullisiksi. Tänä päivänä olen jopa erittäin tyytyväinen työhöni ja virkamiehen kapeaan toimeentuloon.

Kiinnostus politiikkaan heräsi uudelleen yrittäjävuosien alkutaipaleella. Yksiin kunnalllisvaaleihin kysyttiin kolmen puolueen ehdokkaaksi. Olin silloin hyvin lähellä demareiden aatetta. Ehkäpä enemmän suvun takia kuin oman ajatustyön tuloksesta. Toisaalta olin ja olen kovin isänmaallinen, joten myös porvarillinen aatemaailma kiinnosti ja olihan myös nuoruusvuosien hyvät kokemukset. Minua, köyhän työläisperheen lasta oli pidetty tasa-arvoisena Kokoomus-nuorissa. Niiltä ajoilta on vieläkin ystäviä jäljellä. Demarit eivät pyytäneet ehdokkaaksi, joten valitsin kolmesta ehdokkaaksi pyytäneestä puolueesta Kokoomuksen. Onneksi. Mitä vanhemmaksi olen tullut sitä voimakkaammin koen, että tämä aate on minun omani.

Arvostan valtavasti sitä, että me kokoomuslaiset kunnioitamme yksilöä. Että meille on tärkeää pitää huolta taloudesta. Hyvinvointi voi syntyä vain, jos meillä on varaa pitää huolta heikoimmista. Arvostan myös sitä, että yhteisöllisyyttä vahvistetaan. Kolmannen sektorin työtä tulee tukea. Minulle tärkeää on tasa-arvo ja toisten kunnioittaminen. Pyrin kaikessa toiminnassani siihen, että yhdessä tehdään, olen tiimihenkinen. Tiimissä on tärkeää kunnioittaa kaikkia sen jäseniä.

Jossain julkisissa kirjoituksissa on ihmetelty, että miksi saan niin vähän ääniä. Enpä osaa sitä oikein itse analysoida. Minulle on joskus joku porvari sanonut, etten minä mikään oikea porvari ole, vaan demari taustastani johtuen. On totta, että isäni suvussa on ollut pitkä rivi demarivaikuttajia. Ehkäpä isoisänisä heistä eniten kunnassa vaikuttanut. Toinen syy lienee siinä, että olen työurastani ison osan tehnyt Raumalla, Porissa ja Loimaalla. En ole kovin näkyvästi ollut kotikunnassa.

Varmasti kuitenkin tärkein syy on henkilökohtaisissa ominaisuuksissani. Olen perusluonteeltani tavattoman ujo. Minun on vaikea lähestyä vieraita ihmisiä. Se antaa ylpeän, jopa tylyn vaikutelman. Tunnistan tämän heikkouden, mutta en ole pystynyt paljonkaan sille mitään tekemään.

Kuitenkin olen saanut kokea paljon arvostusta myös politiikassa, lähinnä järjestötyössä. Oma väki siis arvostaa. Samaa olen saanut kokea lähes kaikissa työpaikoissani. Minua on arvostettu työntekijänä ja esimiehenä. Tutuille ei ole toivottavasti syntynyt kuvaa, että olisin ylpeä taikka tyly. Tervettä nöyryyttä saisi kuitenkin tulla lisää. Myös toisten aatemaailman ymmärtämistä ja hyväksymistä saisi tulla lisää. Olen kuitenkin kiitollinen isäpuolelleni, että hän johdatti minut OIKEALLE tielle. Porvariksi.

Mietteitä säästötalkoista

Olen kovasti pohtinut säästötalkoiden oikeaa toteuttamistapaa. Aikaisempina vuosina Säkylässä on edetty siten, että virkamiehet ovat esittäneet säästötoimenpiteitä ja luottamusmiehet, viimeistään valtuustossa, ovat ne hylänneet. Onpa jopa jonkin valtuustokauden alussa luottamusmiesten suulla sanottu, että nyt ei säästetä.

Siinä virkamiehille, varsinkaan kunnanjohtajalle ei ole jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin ehdottaa veronkorotusta. Ne ovatkin sitten kiivaassa tahdissa seuranneet toisiaan. Kuinka paljon vähemmällä vyön kiristyksellä ja samalla ylisuurilta veronkorotuksilta olisi vältytty, jos tarpeelliset säästöt olisi tehty aikanaan. Kukaan ei pysty laskemaan.

En lähde ennakoimaan mitä kaikkea virkamiehet tuovat säästölistoillaan luottamusmiesten päätettäväksi. Sen ainakin voisin ennustaa, että jos kouluverkkoa esitetään supistettavaksi, osa kuntalaisista näkee sen valtavana menetyksenä. Muudan eläkkeellä koulumaailmasta oleva henkilö ennakoikin sitä jo mielipidekirjoituksessaan. Varsinkin pienten koulujen puolesta puhujat vetoavat kaikkeen mahdolliseen kyläkoulujen puolesta. Meillä kotona jostain syystä puhutaan paljon koulupolitiikkaa, usein peruskoulusta ja ammatillisesta koulutuksesta.

Peruskouluista puheen ollen pienten koulujen autuus ei aina ole sitä mitä voisi kuvitella. Erityisesti sellaisten lasten joiden sosiaaliset taidot ovat vähäisiä, ongelmat pienessä koulussa saattavat jopa kärjistyä. Toki niin voi käydä isossakin koulussa. Meillä on koulututiloja kunnassamme 2,3-kertaisesti tarpeeseen nähden. Jotta saisimme lisää valtion apuja mm. koulukeskuksen saaneeraukseen, valtion edustajat ovat vaatineet meitä supistamaan kouluverkkoamme. Paineet siis ainakin ovat kovat: valtio painostaa ja kunnan rahat ovat loppu, tee siinä sitten arvovalintoja.

Yllättävän helposti ja vähin äänin on mennyt oman lautakuntani tulevat ja jo tehdyt supistukset. Ne ovat kuitenkin vaikuttaneet ja tulevat vaikuttamaan monen kuntalaisen arkeen. Ehkä teknisen toimen supistukset ovat jo niin triviaaleja ja niitä on tehty jo kauan, että niihin on totuttu. Jossain tälläkin puolella tulee pää vetävän käteen ja säästöt alkavat tulla kalliiksi.

Uuden kunnanjohtajan mukanaan tuoma, uusi draivi voisi auttaa tulevaisuudessa. Sen varaan ei tässä taloustilanteessa ole kuitenkaan varaa tuudittautua. Nyt on vaan tehtävä kaikki tarpeellinen. Onneksi tästä näyttäisi olevan suuri yksimielisyys. Toivottavasti kaikkien hallintokuntien edustajat pysyvät "ruodusssa". Kiristykset ja säästöt olisivat olleet uudessa Eurassa muutaman vuoden päästä aivan katastrofaaliset.

Huhumylly

Joillakin nettisivustoilla pyörii mitä erilaisimpia huhuja. Yksi sinnikäs huhu koskee Säkylän Kokoomuksen valtuustoryhmää. Tämän pitkään eläneen huhun mukaan olisi ryhmästämme erotettu jäseniä. Säkylän Kokoomus on tänä päivänä sisäisesti vahvempi kuin vuosiin. Kuntaliitoksen purkautuminen on yhdistänyt meitä. Menneitä ei muistella, vaan katsotaan tulevaisuuteen. Kotikunnassamme on kovat säästötavoitteet. Säkylässä olisi pitänyt taloutta tasapainottaa jo aiemmin, ettei oltaisi tässä tilanteessa. Sitä Kokoomus on vaatinut jo pitkään. Erityisesti aiempi valtuustoryhmän pj. Pekka Kinkku on pitkään vaatinut veronkorotusten sijaan / lisäksi rakennemuutosta. Tähän asti puheet ovat kaikuneet kuuroille korville. Hyvä, että kaikki poliittiset ryhmät ovat nyt tulleet tälle samalle linjalle. Kummassakin vasemmistopuolueessa on pientä jupinaa, johtunee ideologiasta, mutta hekin ymmärtävät, että nyt on vaan säästöjä saatava.

En ole enkä tule ehdottamaan demarien siirtämistä syrjään päätöksenteosta, vaikka he ovat olleet alistamassa ja nöyryyttämässä Kokoomusta jo vuosia. Säkylän Kokoomus on vaatinut ja tulee edelleen vaatimaan, että vaaleissa saatu tulos näkyy jaettaessa luottamuspaikkoja. Näin ei ole ollut vuosiin. Toivottavasti tulevaisuudessa etenemme tässäkin asiassa. Kunnallispolitiikassa tehdään usein kummallisia ratkaisuja, joita ei järkisyyt selitä. Onneksi Säkylässä ei ole aivan karmeimmalla tavalla edes meitä kohdeltu.

Säkylässä ei todellakaan ole nyt vastakkain asettelun aika, vaan yhteistyössä on etsittävä tarpeelliset säästöt. Tilanne on todella vakava johtuen aiemmin kerätyistä alijäämistä. Ne on hoidettava ja huolehdittava, ettei niitä lisätä. Kuntamme on, kuten olen niin monesti sanonut, hienossa kunnossa. Meillä on aiempina aikoina ollut helppoa. Valtionosuudet olivat hulppeita ja yhteisöverotulot samoin. Kun järjestelmä muuttui, Säkylän päättäjät eivät osanneet sopeutua. Tässä on syytä sekä silloisessa virkamies- että luottamusmiesjohdossa. Erityisesti kuitenkin luottamusmiehissä, sillä monet virkamiesten tekemät rakennemuutosehdotukset on haudattu. Onneksi hyvinä aikoina on satsattu myös järkevästi, joten meillä on pääosin hyvässä kunnossa olevat tekniset palvelut. Vain koulukeskus on surkeassa kunnossa. Se on jäänyt pahaan saumaan talouden sukelluksessa. Täytyy myös muistaa, että meillä on koulutiloja noin 2,5 kertaa yli tarpeen. Rakennemuutos on koulutoimessa pahasti kesken. Käyttäjien vähetessä on tilojenkin vähettävä. Monet talouden realiteetit on helposti käytännön järjellä ymmärrettäviä, kun niistä tulee yhteisiä, ymmärrettävyys vaikeutuu. Aina on olemassa käsitys, että rahaa vaan tulee jostain ja että kyllä tämä paremmaksi muuttuu, kunhan odotellaan.

Näyttäisi siis siltä, että kaikkien ryhmien kesken ollaan saavuttamassa yksimielisyys tarvittavista toimista. Hyvä niin, töitä ja hyviä päätöksiä tekemään kaikki. Tuskinpa Säkylässä tullaan näkemään kovin suurta vastustusta rakennemuutoksessa. Ehkä kouluverkko hieman puhututtaa. Siinäkin koulutoimi on esittämässä vielä tässä vaiheessa melko maltillista vaihtoehtoa, joka on enemmistön hyväksyttävissä.

Yksi huhu koskee erilaista juhlintaa kuntaliitoksen purkautumisesta. Enpä ole nähnyt tai kuullut erityisen suuria juhlia järjestetyn. Kunnanhallitus järjesti talousseminaarin, josta juhlatunnelma oli kaukana. Enemmänkin tuota seminaaria leimasi puurtamisen ja eteen päin katsomisen fiilinki. Kunnanjohtaja on tehnyt paljon ja saanut tartutettua innostuksen myös muihin: luottamusmiehiin että virkamiehiin.

Kauniiksi lopuksi haluaisin sanoa, että koska Säkylän politiikot ovat löytäneet yhteistyön, suosittelen sitä kaikille kuntalaisille. Unohtakaamme nyt kaikki pahat puheet ja teot ja rakentakaamme tästä Uudesta Säkylästä hyvä asuinympäristö. Kaikki kauna ja paha olkoon meistä poissa. Hyvä tuottaa hyvää.

Monipuolinen viikko takana

Kuluneella viikolla on ollut paljon tapahtumia. Olin jopa pitämässä monen vuoden jälkeen pimeän ajon koulutusta autokoulussa. Oli hauskaa. Opiskelijat olivat motivoituneita ja antoivat hyvän palautteen kurssin jälkeen.

Torstai kuluikin sitten koko päivä politiikan merkeissä. Osallistuin Säkylän kunnanhallituksen talousseminaariin. Päivä oli hyvä ja hyvähenkinen, paria soraääntä lukuunottamatta kaikki kuntapäättäjät katsovat samaan suuntaan ja ovat yksimielisiä tarpeellisista toimista. Säkylässä on nyt tekemisen meininki. Kunnanjohtaja on ottanut rivakasti ohjat käsiinsä ja talouden tervehdyttäminen tulee varmasti onnistumaan.

Tuntuu myös hyvältä, että oma joukkomme on saavuttanut yksimielisyyden. Kunnan talouden tervehdyttäminen on ollutkin kokoomuslaisten tavoitteena jo kauan. Siihen ei ole ollut muilla ryhmillä halua. Nyt näyttäisi siltä, että kaikki, jopa vasemmistoryhmät ovat samoilla kokoomuslaisilla linjoilla. Tällaisessa vaikeassa taloustilanteessa on hienoa, että kaikki ovat mukana.

Säästöjä löytyisi jopa enemmmän kuin mitä nyt virkamiehet esittävät. On hyvä, ettei tarvitse mennä niin pitkälle, että joudutaan palveluja merkittävästi heikentämään. Tulevissa leikkauksissa jopa osa palveluista paranee.

Oma terveys on viikon aikana horjahdellut melko pahasti. Tiistaiyö oli taas pitkästä aikaa tosi vaikea. Epäilen, että viime viikonlopun kuntoilukuuri oli sittenkin liian raju ja että se osittain aiheutti kiputilat. Toivottavasti nyt menee paremmin.