Henkilökohtaista

Blogia olen kirjoitellut lähinnä itselleni. Mielenterveyssyistä. Kun fyysinen terveys on vakavan sairauden runtelema, voin saada vähän lohtua kirjoittelusta. Tosin huomaan lukevani omia kirjoituksiani, joissa on tarkoitusperät ovat poliittisia. Ehkäpä myös turhanaikaisia vastauksia muilla foorumeilla esitetyille ajatuksille ja väitteille. Onkohan kovin hyvää terapiaa?

Muudan toinen blogisti sai omilla henkilökohtaisilla mietteillään minunkin pohtimaan omaa asemaani politiikassa. Toisaalta myös kirjoitukset, joissa sanotaan, etten ole elämää nähnyt, laittoivat pohtimaan, minkälaisen kuvan olen itsestäni antanut.

Poliittinen tausta tulee suvusta ja perheestä, useimmiten. Miten minusta sitten tuli porvari. Monien sattumien summa. Jos lähdetään kaukaa, voin sanoa, että vietin lapsuuteni ja nuoruuteni vanhempien avioeron seurauksena Kauttualla, äitini uusperheessä. Äidin suvun ympäröimänä, varsin tiiviissa yhteisössä. Äitini työskenteli kolmessa vuorossa paperitehtaassa ja isäpuoleni oli vanhempiensa ja myöhemmin veljensä yrityksessä töissä. Elimme taloudellisesti melko niukoissa olosuhteissa. Omassa perheessäni koin olevan jotenkin ylimääräinen. Sain usein kuulla olevani, valli. Se sanottiin äänellä, josta helposti ymmärtää, että jos on valli, ei ole kovin hyvä ihminen. Ajat tuolloin olivat kovin erilaiset ja avioeroihin ja avioerolapsiin suhtauduttiin täysin eri tavalla kuin nykyisin. Tänä päivänä erot ja uusioperheet ovat tavallisia eivätkä harvinaisia kuten tuolloin.

Minua siis ympäröi myös äitini suku: äidin kaikki sisarukset , äidinisä, äidin serkkuja. Kaikki asuivat saman torpan mailla. He pitivät minusta hyvää huolta ja auttoivat monella tavalla. Erityisesti henkinen tuki oli mittavaa. Sain tuntea kuuluvani yhteisöön, vaikka en saanut tuntea kuuluvani perheeseen. Perheessä oli myös kaksi nuorempaa veljeäni, äitini toisesta avioliitosta. Heidän kanssaan olen aina tuntenut aitoa veljeyttä. Lapsuus- ja nuoruusvuosina veljien kanssa pidimme voimakkaasti yhtä. Missään tapauksessa en halua moittia vanhempiani. He elivät aikana, jolloin ei kerta kaikkiaan osattu suhtautua tilanteeseen, joka oli syntynyt ihmissuhteiden kariuduttua.

Olen joskus ajatellut omaa poliittista heräämistäni ja hakeutumistani politiikkaan. Varmasti tuo yhteisöllisyyden kokemus on yksi suuri herättäjä. Isäpuoleni oli demari ja voi olla, että äitinikin on, tosin en tiedä, koska hän ei juuri koskaan politikoi, kuuluin Nuoriin Kotkiin ja kävin heidän kesäleireillään. Kauttualla olivat poliittiset nuorisoliikkeet kovin aktiivisia. Erityisen aktiiviisia olivat kommunistit.

Minut houkuteltiin kerran poliittiseen värväystapahtumaan ollessani noin 12-13 -vuotias. Tilaisuus oli SNDL:n Kauttuan osaston järjestämä. Sain sieltä mukaani paljon luettavaa ja koska olin ahkera lukija, luin kirjoitukset ahnaasti ja vaikutuin. Kävin muutamia kertoja SNDL:n eli kommunistinuorten tilaisuuksissa. Kerroin sitten kotona, että haluan liittyä kyseiseen järjestöön. Siitä nousi melkoinen haloo. Isäpuoleni sanoi, ettei hän elätä yhtään kommunistia talossaan. Jos aion olla missään tekemisissä ko. järjestön ja sen edustajien kanssa, minun tulee hankkiutua muualle asumaan.

Seurauksena oli, tuolloisena poliittisena aikana, että koulutoverini Euran keskikoulussa saivat kuulla miten minun oli kotona käynyt poliittisen suuntautumiseni kanssa, ja porvarit pyysivät mukaan toimintaansa. Kävin tutustumassa Eura-Kauttuan Kokoomusnuorten toimintaan, joka oli melko tavalla erilaista kuin kommunistien agitaatio. Tykästyin ja vähän niin kuin uhmamiellä ilmoitin kotona, että jos kommunistit eivät kelpaa, liityn porvareihin. Isäpuoleni lupasi maksaa jäsenmaksuni. Vei vähän pohjaa kostoltani.

Myöhemmillä nuoruusvuosilla sitten politiikka ja toinen harrastukseni, joka oli tullut osittain politiikan myötä: Partio, jäivät. Monien mutkien jälkeen päädyin isäni kotikuntaan, josta oli tullut kahdeksan ikävuoden jälkeen rakas. Olihan täällä minulla isoveli, isovanhemmat ja kolme pikkuveljeä, täti, serkkuja, pikkuserkkuja jne. Erityisen läheiset välit kehittyivät isoäitiin ja isoveljeen. Myöhemmin myös nuorimpaan veljeeni. Suku kokonaisuudessaan on minulle rakas, vaikka sukuni ei ole kovin sukurakasta. Vaimoni suvusta on tullut erittäin läheinen, he pitävät, päinvastoin kuin oma sukuni, tiivistä yhteyttä toisiinsa. Kunpa mekin pitäisimme.

Olen pääsosan työvuosistani tehnyt yrittäjänä. Se on ollutkin melkoinen vuoristorata. On ollut paljon onnea ja epäonnea. Välillä on taloudellinen asema ollut todella hyvä. Sitten oli viime laman ajan koettelemus. Ei ollut varaa vaatteisiin, ei pystynyt tilaamaan yhtään lehteä. Kaikkina aikoina ei ollut oikein varaa edes ruokaan. Jotenkin vaan taisteltiin nekin vuodet. Kun sitten vähän hellitti, vaimoni kehotuksesta jatkoin opiskelua. Teknikosta insinööriksi ja sitten vielä opettajaksi sekä muita jatko-opintoja. Tuli kymmenen vuoden opiskeluputki ja ammatin vaihto: yrittäjästä virkamieheksi. Epävarmuus vaihtui varmuudeksi. Epätasaiset tulot tasaisen kohtuullisiksi. Tänä päivänä olen jopa erittäin tyytyväinen työhöni ja virkamiehen kapeaan toimeentuloon.

Kiinnostus politiikkaan heräsi uudelleen yrittäjävuosien alkutaipaleella. Yksiin kunnalllisvaaleihin kysyttiin kolmen puolueen ehdokkaaksi. Olin silloin hyvin lähellä demareiden aatetta. Ehkäpä enemmän suvun takia kuin oman ajatustyön tuloksesta. Toisaalta olin ja olen kovin isänmaallinen, joten myös porvarillinen aatemaailma kiinnosti ja olihan myös nuoruusvuosien hyvät kokemukset. Minua, köyhän työläisperheen lasta oli pidetty tasa-arvoisena Kokoomus-nuorissa. Niiltä ajoilta on vieläkin ystäviä jäljellä. Demarit eivät pyytäneet ehdokkaaksi, joten valitsin kolmesta ehdokkaaksi pyytäneestä puolueesta Kokoomuksen. Onneksi. Mitä vanhemmaksi olen tullut sitä voimakkaammin koen, että tämä aate on minun omani.

Arvostan valtavasti sitä, että me kokoomuslaiset kunnioitamme yksilöä. Että meille on tärkeää pitää huolta taloudesta. Hyvinvointi voi syntyä vain, jos meillä on varaa pitää huolta heikoimmista. Arvostan myös sitä, että yhteisöllisyyttä vahvistetaan. Kolmannen sektorin työtä tulee tukea. Minulle tärkeää on tasa-arvo ja toisten kunnioittaminen. Pyrin kaikessa toiminnassani siihen, että yhdessä tehdään, olen tiimihenkinen. Tiimissä on tärkeää kunnioittaa kaikkia sen jäseniä.

Jossain julkisissa kirjoituksissa on ihmetelty, että miksi saan niin vähän ääniä. Enpä osaa sitä oikein itse analysoida. Minulle on joskus joku porvari sanonut, etten minä mikään oikea porvari ole, vaan demari taustastani johtuen. On totta, että isäni suvussa on ollut pitkä rivi demarivaikuttajia. Ehkäpä isoisänisä heistä eniten kunnassa vaikuttanut. Toinen syy lienee siinä, että olen työurastani ison osan tehnyt Raumalla, Porissa ja Loimaalla. En ole kovin näkyvästi ollut kotikunnassa.

Varmasti kuitenkin tärkein syy on henkilökohtaisissa ominaisuuksissani. Olen perusluonteeltani tavattoman ujo. Minun on vaikea lähestyä vieraita ihmisiä. Se antaa ylpeän, jopa tylyn vaikutelman. Tunnistan tämän heikkouden, mutta en ole pystynyt paljonkaan sille mitään tekemään.

Kuitenkin olen saanut kokea paljon arvostusta myös politiikassa, lähinnä järjestötyössä. Oma väki siis arvostaa. Samaa olen saanut kokea lähes kaikissa työpaikoissani. Minua on arvostettu työntekijänä ja esimiehenä. Tutuille ei ole toivottavasti syntynyt kuvaa, että olisin ylpeä taikka tyly. Tervettä nöyryyttä saisi kuitenkin tulla lisää. Myös toisten aatemaailman ymmärtämistä ja hyväksymistä saisi tulla lisää. Olen kuitenkin kiitollinen isäpuolelleni, että hän johdatti minut OIKEALLE tielle. Porvariksi.