sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Puoluekone

Tulipa tehtyä testi, että mikä on puolueeni. Uuden Suomen puoluekone sen luotettavasti ilmaisi. Sehän on RKP, 70 prosenttisesti. Kun en ole ajatellut vaihtaa kielipuolueeseen, niin onnekseni toiseksi listalla tuli Kokoomus 66 prosenttisesti. Kolmanneksi minun puolueekseni tuli Keskusta 58 prosentin vastaavuudella. Kristillisdemokraatitkin pääsivät 57 prosentilla ennen demareiden 51 prosenttia. Vihreät jäivät alle viidenkymmenen prosentin (49 %), kuin myös Vasemmistoliitto (46 %) ja Perussuomalaiset (43 %).

Tavattoman tyytyväinen olen koneen tuloksiin persujen osalta. Onneksi jäivät viimeiseksi. Olenkin ihmetellyt miksi persut leimataan äärioikeistoon, kun ovat tässäkin koneessa vasemmiston kanssa samalla viivalla. Kun olen seurannut persujen poliittista ohjelmaa, se on periaatteessa demarien ja vasemmistoliiton kanssa hyvin yhteneväinen. Samoin on puoluejohtajien puheetkin (Urpilainen ja Soini) melko samankaltaisia.

Yllättävää on, että valtakunnassa kuitenkin persut ovat eniten syöneet keskustan kannatusta. Toki myös vasemmistoa on rokotettu voimakkaasti. Eniten hämmästyttää kuitenkin se, että myös Kokoomuksen kannatusta on valunut persuille. Niin kaukana on kuitenkin porvarin ajatusmaailma persuista.

Tuli samalla katsottua, että miten persut ovat saaneet ääniä kotikunnassani. Kunnallisvaaleissa heillä ei ole ollut edustusta, mutta valtakunnallisissa vaaleissa osuus on noussut 1-2 prosentista viime EU-vaalien kymmeneen prosenttiin. Onpa jännittävää nähdä kuinka suureksi persujen kannatus nousee ensi kuussa. On kovin luultavaa, että jos se edelleen nousee, he asettavat ehdokkaita täälläkin ensi vuoden kunnaallisvaaleissa.

Elämme siis poliittisesti kovin mielenkiintoisia, sanoisinko harvinaisen mielenkiintoisia aikoja. Sydämessäni toivon, ettei persujen ja vasemmiston masinoima kateuspolitiikkka saisi kovin suurta voittoa. Toivottavasti suurin osa suomalaisista kannattaa tehtyä järkevää talouspolitiikkaa, jolla selvittiin lamasta melko vähin vaurioin.

Kevät etenee pitkin harppauksin. Auringon määrä lisääntyy ja mieliala nousee. Tapahtui politiikassa mitä tahansa.

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Pitkästä aikaa

Onpa kulunut jo vuosi ja yksi päivä viimeisestä kirjoituksesta. Paljon onkin ehtinyt tapahtua varsinkin kunnallispolitiikassa. Euran Lahtinen, Lehtonen ja Kalli kaasivat kuntaliitoksen. Nyt ainakin näin eduskuntavaalien alla Lehtonen koittaa viestittää katumusta.

No, Säkylän kävi hyvin. Pian kaksikymmentä vuotta Säkylän Kokoomus on peräänkuuluttanut rakenteisiin käyviä säästötoimenpiteitä. Keskusta ja erityisesti demarit ovat olleet kovakorvaisia. Heidän ja edellisen kuntapomon politiikkaan kuului rahojen tuhlaus ja verojen korotukset. Lyhyessä ajassa kunnallisvero nostettiin 16 prosentista lähes kahteenkymmeneen. Samaan aikaan alijäämät paisuivat lähes kolmeen miljoonaan euroon. Meno oli siis todella hulvatonta.

Kuntaliitoksen kaaduttua Kokoomuksen opit ovat kelvanneet. Ja tulosta syntyy. Viime vuodelta ylijäämää noin miljoona ja varsinaiset säästötoimenpiteet purevat täydellä teholla vasta tänä ja ensi vuonna. Hyvältä näyttää. Toivottavsti toverien pää pysyy kylmänä eikä ensi vuoden kunnallisvaalit herätä vanhaa tuhlaajaa.

Töissäkin on mennyt hyvin: logistiikan koulutus on lähtenyt erinomaisesti. Olen onnistunut saamaan ympärilleni huikean tiimin. Meitä on jo kuusi huippuammattilaista, kun puolitoista vuotta aloitin yksin. Opiskelijamääräkin lähestyy syksyllä aikuiset mukaan lukien sataa.

Vanhin lapsista aloitti opiskelun Jyväskylän yliopistossa tavoitteena maisterin tutkinto sosiologiassa. Hieno juttu. Lapsistani voinkin olla ylpeä: kaikki opiskelevat ja menestyvät opinnoissaan. Itse olen kaikki kouluni käynyt vasta aikuisena, kun opinnot eivät nuorena maittaneet. Onneksi polvi on parantunut.

Sairaus ei ole toistaiseksi edennyt, monenlaista harmia kylläkin on matkan varrella ollut enkä oikein enää muista millaista on terveen elämä. Jatkuva pahoinvointi ja vatsakivut suistavat helposti alakuloon. Onneksi nyt on ollut muutama viikko melko hyviä ja se on vaikuttanut mielialaankin positiivisesti.

Eduskuntavaaleista on tulossa todella mielenkiintoiset. Suomessa näyttäisi menevän yleisen mielipiteen mukaan todella huonosti. Köyhät ovat köyhtyneet ja rikkaat rikastuneet. Kreikka ja Irlanti ovat kupanneet Suomen kansallisvarallisuutta merkittävästi ja muutenkin EU on syvältä. Vasemmisto ja persut koittavat imeä tässä mielipideilmastossa kannatusta. Persut johtavat kilpailusssa. En tiedä mitä ajatella. Omalla kohdallani en ole huomannut tulojen kasvua enkä laskua. Kaikki mikä tulee näyttää menevän kulutukseen. Näin on jatkunut koko työuran (40 vuotta!) ajan.

Viime lama oli minulle henkilökohtaisesti raju. Siitä selviäminen vaati kovia ponnisteluja. Silloinen politiikka oli ajaa pienyrittäjät konkurssiin. Pankit laitettiin asialle. Tavoitteena oli pelastaa pankkijärjestelmä. Siinä onnistuttiin. Yrittäjät laitettiin maksajiksi, sillä seurauksella, että saatiin yli puoli miljoonaa työtöntä. Palautuminen kesti kauan. En mennyt konkurssiin, mutta läheltä piti.

Nykyinen hallitus on toiminut lamassa aivan toisin. Suomi on selvinnyt hyvin. Onnistunutta on ollut tuloverojen lasku, jolla on voitu pitää maamme kilpailukykyisenä, samalla tällainen tavallinen veronmaksaja on pystynyt elämään suhteellisen hyvin. Siihen halutaan nyt korjausta kovilla veronkorotuksilla. Mitäköhän näiden persujen ja demarien mielessä liikkuu? Vaalivoitto? Vaalivoiton jälkeen ilmeisesti aloitetaan keskiluokan kurjistaminen.

Elämme siis mielenkiintoisten vaalien aikaa. Onneksi samalla on kevätaika ja valon määrä lisääntyy. Mieliala piristyy. Onneksi omaa talouttani eivät enää poliitikot pysty pahemmin horjuttamaan. Palkka on mikä on ja kulut ovat jo vakiintuneet sille tasolle, että palkka riittää. Vaikka nostaisivat verojakin niin kyllä tässä pärjäillään.

Toivoisin, että samaa positiivista odotusta muiltakin, vaikka tässä vasemmiston ja persujen masinoimassa negatiivisuuden ilmapiirissä on helppo lähteä protestoimaan ja purnaamaan.

Iloista kevättä kaikille.