Menipä viikko nopeasti. Tapahtumia oli paljon. Saunaremontti etenee hyvin. Toipuminen ei ole edennyt mielestäni viikkoon mitenkään. Käsi on toiminut nyt pari viikkoa juuri samalla tavalla: siinä ei ole voimaa eikä sitä pysty nostamaan kovin korkealle. Kivut ovat olemassa. Olisinkohan niihin vähän niin kuin tottunut?
Viikonlopulla oli todella mielenkiintoinen ja ajattelua avartava matka Säkylän seurakunnan ystävyysseurakunnan vieraaksi Pilistvereen Keski-Viroon. Pilistveren seurakunta on tehnyt valtavasti töitä rakentaakseen leirikeskuksen vanhan kirkkokartanon paikalle. Työtä on tehty valtavasti ja sitä on vielä jäljellä. Heillä on tavoitteena kunnostaa seurakunnan rakennukset. Upea keskiaikainen kiviholvikirkko ja vanha pappila vaatisivat jo melko piankin kunnostustöitä. Rahaan tarvittaisiin paljon, mutta sitä ei ole pienellä ja köyhällä seurakunnalla.
Pilistveren seurakunnan pappina toimii Hermmann Kalmus. Hän asuu perheineen leirikeskuksessa. Siellä pappi, vaimo ja lapset pyörivät vieraidensa keskellä. Heidän arkensa on melko julkista. Oma rauha on olematon. Meille syntyi ajatus projekstista, jonka nimi voisi olla "Oma koti Hermannin perheelle". Vanha pappila voisi olla sopiva kohde. Työhön voisimme tarttua monella tapaa: keräämällä varoja tempauksin ja muilla toimin, osallistumalla talkoisiin, keräämällä rakennustarpeita lahjoituksin ja käyttämällä leirikeskusta, josta maksetaan normaali vuokra.
Uskonpa, että Pilistverestä saamme hyvän kohteen auttaa virolaisia veljiämme ja sisariamme. Meillä on kuitenkin täällä omassa seurakunnassamme asiat niin paljon paremmalla tolalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti