Tänään illalla on kokous. Samanhenkisten hyvien ihmisten kokous. Kuinka hyvää tekeekään kokoontua seuraan, jossa viihtyy. Kenelläkään ei ole tarvetta eikä pyrkyä. Kaikki ovat valmiita keskustelemaan vaikeistakin asioista. Ei yhtään poikkipuolista sanaa, ei riitaa eikä toraa. Joskus tuntuu aivan epätodelliselta.
Kuitenkin harrastus antaa niin paljon, ettei sitä aina oikein käsitäkään. Hyvien ystävien seura on niin tärkeää, että sen on jopa todettu pidentävän elinikää. Uskon. On niitäkin, jotka eivät jostain syystä nauti tällaisesta toiminnasta. Kummallista. Minulle tulee tässä kuussa neljästoista vuosi täyteen. Kokouksia on periaatteessa kaksi kuukaudessa. Olen kuitenkin niin ahkerasti vieraillut järjestömme muissa yhdistyksissä, että tuon neljäntoista vuoden aikana olen käynyt kokouksissa keskimäärin ainakin tuon kaksi kertaa kuukaudessa, vaikka kokousvelvoitetta ei olekaan.
Onhan niitä muitakin harrastuksia, joihin liittyy kokoontuminen, kuten politiikan teko. Enpä tiedä lisääkö se harrastus elinikää. Välillä tuntuu, että päin vastoin politiikka lyhentää elinvuosia. Tälläkin hetkellä on niin kova vääntö menossa tulevista tehtävistä, että suorastaan ihmetyttää. Miksi halutaan vaikeisiin tehtäviin eikä sitten ole valmiita tekemään mitään. Ihminen on kaiketi merkittävällä tavalla pyrkyri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti