Sairauslomaa olisi kiva viettää, jos olisi terve. Nyt puolikuntoisena yksikätisenä särkylääkkeiden vaikutuksesta keskittymiskyvöttömänä, mieliala on enemmän apea kuin iloinen. Toivottavasti toipuminen etenee kuin on edennyt viime lauantaista valtavaa vauhtia. Kivut vähenevät ja vasen käsi liikkuu jo vähäsen.
Ihmiset, ystävät ja sukulaiset ja ennen kaikkea oma perhe on ollut kannustavia ja empaattisia. Matkatoverit, jotka pääsivät ajamaan koko matkan ovat olleet myös toipumisessani hengessä mukana. Heiltä sain myös ensimmäiset kuvat tapahtumapaikalta. Valokuvasta ei selviä kuinka paha oli tien keskellä ollut reuna, joka suisti minut kumoon. Todistajalausuntojen mukaan reuna oli jyrkkä noin kolmekymmentäsenttiä korkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti