Onpa taaskin sunnuntai: kaksi viikkoa on kulunut siitä, kun viimeksi kirjoittelin. Tässä välissä on käyty viimeisellä portilla. Moottoripyörämatka Vienaan ja Kuolaan alkoi suunnitellusti. Keskiviikkona 20.8. ylitettiin raja sujuvasti Vartiuksessa ja matka suuntasi Kostamuksen ja Jyskyjärven kautta kohti Paanajärveä. Jyskyjärvellä tapasimme viehättävän Nadjan, joka taikoi meille kahvivälipalan tuvassaan. Olisi lämmittänyt saunankin ja tarjonnut yösijaa, jos olisimme tarvinneet. Jatkoimme matkaa kuitenkin kohti Paanajärveä, kolme karttaa kaikki olivat erilaisia, joten Paanajärven tien löytämisessä oli vähän ongelmia. Kysymällä kuitenkin oikea tie löytyi. Sitä muutaman kilometrin ajettuamme minä otin kovan kosketuksen Karjalan maantiehen vasen olkapää edellä.
Tapahtumia täynnä olleen kotiinpaluun jälkeen alkoi toipumisen odotus: piti olla solisluu murtunut. Alkoi tosin mielikin murtua, kun ei toipuminen alkanutkaan. Viime keskiviikkona piti olla kontrollikäynti Säkylän terveyskeskuksessa, röntgenkuva ja lääkärintarkastus. Onneksi Säkylän terveyskeskuksessa oli tosi pätevä lääkäri Keijo Pitkämäki, hän huomasi heti, että solisluun pahan murtuman ja dislokalisaation lisäksi on ainakin neljä kylkiluuta poikki. Hän ehdotti menemistä heti sairaalaan joko Loimaalle tai Poriin. Valitsin Loimaan. Siellä vastassa oli kirurgi Jari Välimäki, joka sanoi heti, että leikataan ja että isku on voimakas, jopa niin voimakas, että hengen lähtö oli ollut lähellä.
Torstai-illalla leikattiin, perjantai-aamu oli hirveä, mutta sen jälkeen on alkanut nopea toipuminen. Nyt sunnuntaina tuntuu, että elämä jälleen voittaa. Moni asia on saanut uuden mittasuhteen eikä tavalliset asiat tunnu niin tärkeiltä. Ehkä onkin tärkeämpää nauttia tästä elämästä ja näistä hetkistä juuri nyt, kun ei tunnu järjettömiä lähes tajuttomuuteen johtavia kipuja.
Tapahtumia täynnä olleen kotiinpaluun jälkeen alkoi toipumisen odotus: piti olla solisluu murtunut. Alkoi tosin mielikin murtua, kun ei toipuminen alkanutkaan. Viime keskiviikkona piti olla kontrollikäynti Säkylän terveyskeskuksessa, röntgenkuva ja lääkärintarkastus. Onneksi Säkylän terveyskeskuksessa oli tosi pätevä lääkäri Keijo Pitkämäki, hän huomasi heti, että solisluun pahan murtuman ja dislokalisaation lisäksi on ainakin neljä kylkiluuta poikki. Hän ehdotti menemistä heti sairaalaan joko Loimaalle tai Poriin. Valitsin Loimaan. Siellä vastassa oli kirurgi Jari Välimäki, joka sanoi heti, että leikataan ja että isku on voimakas, jopa niin voimakas, että hengen lähtö oli ollut lähellä.
Torstai-illalla leikattiin, perjantai-aamu oli hirveä, mutta sen jälkeen on alkanut nopea toipuminen. Nyt sunnuntaina tuntuu, että elämä jälleen voittaa. Moni asia on saanut uuden mittasuhteen eikä tavalliset asiat tunnu niin tärkeiltä. Ehkä onkin tärkeämpää nauttia tästä elämästä ja näistä hetkistä juuri nyt, kun ei tunnu järjettömiä lähes tajuttomuuteen johtavia kipuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti